Hassua meininkiä uudella mantereella. Tänään tässä keskilännen yliopistossa kaikki tunnit peruttiin iltapäivästä lähtien lumisateen (eli "vihamielisten sääolosuhteiden") vuoksi. Koko laaja yhteisö sai asiasta tiedon sähköpostitse. Kieltämättä lumentulo on ollut reipasta, mutta mielestäni ihmisiltä sen verran tulisi löytyä luovuutta, että valkoisesta maasta huolimatta saisivat hoidettua itsensä tunnille. Todellinen ongelma taitaakin olla suolan puute; tavallisesti täällä kylvetään kiteitä teille ja jalkakäytäville niin tolkuttomasti, että vielä miinus viidessätoistakin vain asfaltti loistaa iloisen sulana, mutta nyt ilmeisesti keli pääsi yllättämään. Käväisihän lämpömittari kymmenisen päivää sitten jo lähes hellelukemissa. Ja kenelläkään ei tietenkään ole talvirenkaita (ne on kielletty), vaikka lumikausi kestääkin kuukausikaupalla. Positiivisetkin puolensa tilanteessa on: moinen sään ehdoilla eläminen tuntuu jotenkin
luonnonläheiseltä - adjektiivi, joka ei kovin usein täkäläistä elämäntapaa katsellessa putkahda mieleen.