Aiemmin ihmettelin suoranaisen korruption puutetta taalla, mutta alkaahan se pikku hiljaa nostaa rumaa paataan. Jo kodinkoneita ostettaessa yksi myyja ehdotti epailyttavaa jarjestelya, ja huonekalukuljetuksista myyjat vetavat aina valista. Jo se vakiintunut kaytanto, etta mzungut eli valkoiset maksavat kaikesta kaksinkertaisen hinnan, tuntuu pohjoiseurooppalaisesta yksinkertaisesti eraalta kahminnan muodolta. Maksoin juuri ruohonleikkurista rankan ylihinnan – teimme puutarhurimme Johnin kanssa kauppoja keskella vilkasta markkina-aluetta kourallisen uteliaita tollistellessa vieressa. John myonsi, etta saisi yksin saman selvasti halvemmalla. Olin myos kuulevinani, etta eras kaupan vaesta pyysi hanta vaivihkaa pikaiselle uusintakaynnille. Pitaahan hurjat katteet jotenkin jakaa. Tallainen on vain maan tapa. On kyse eraanlaisesta suhteellisuusperiaatteesta: hinta maaraytyy ostajan oletetun varallisuuden mukaan, ja jokainen mzungu kategorioidaan oikopaata ja peruuttamattomasti upporikkaaksi. Arsyttaa suuresti absoluuttispohjaiseen oikeuskasitykseen tottunutta, mutta vaikea kaytantoa vastaan on lahtea kamppailemaan.