Our new family member, Tuisku (Finnish for 'blizzard'). Those eyes make me suspect he has some supernatural forces. 08:50

Kaijalla on malaria. Sunnuntai-iltana hän alkoi tuntea olonsa heikoksi, ja maanantaina töihin meno ei enää ollut vaihtoehto. Kävimme iltapäivällä taksilla (vain Kaija saa ajaa laina-autoamme) hakemassa lääkkeitä YK:n klinikalta, mutta verikoe ja diagnoosi saivat odottaa tiistaiaamuun. Odotellessa kuume syöksähteli ylös ja alas ja ruokahalu pysyi heikkona. Eilen olo koheni, ja Kaija ajoi jo itse keskustaan testejä varten. Arvot kuitenkin todistivat, että malariasta on kyse. Pitäisi hoitua viiden päivän lääkekuurilla ilman kummempia rutiininmuutoksia.

Yleensä ottaen hyttyset karttavat Kaijaa kuin tulta. Olemme syöneet malarialääkkeitä tauotta. Lisäksi monet asiantuntijat tuntuvat uskovan, ettei Kampalan ympäristössä esiinny lainkaan kyseisiä sääskiä. Ei täällä todennäköisyyksiä kannata laskeskella. Harva on kokenut hotellipalon ja malarian viikon sisällä.

09:08

This is the real el toro. The ones they have in Spain are fake. 16:05

Two eventful days. Tuesday night, we received two tables we had ordered before. My custom-made desk is solid two-inch wood all over, and heavy wood (mugavu) at that. It took five guys to carry it inside and a total of well over an hour of work, since we had to remove two doors (no, you can’t just lift them off – you have to unscrew the hinges) to inch the desk in through the doorways. Of course, the power went off just then, and everything had to be done in candlelight. The sense of accomplishment was tangible when the massive desk was finally standing in its rightful place. It’s tall, it’s handsome and smooth, it’ll carry anything. I know lots of people, mostly women, who would appreciate this kind of… desk.

Later on, over dinner, I heard of a chance to go on a little safari trip to Lake Mburo the following morning. Feeling rather stuck in Kampala by now, I took the bait with little hesitation. So five of us, plus Philip the driver, set out in a canvas-roofed Land Rover almost my age. I crossed the Equator for the first time and, when we got to the national park, saw lots of zebras, impalas, wart hogs, monkeys, eagles, buffaloes, and waterbucks, as well as a lone hyena. After dark, we came across a big hippo while driving to the park restaurant. It performed a full-scale yawn in the headlights before disappearing into the bushes. We slept in a little banda surrounded by animal sounds. The plan was to go on a boat ride in the morning to check out some more hippos and crocodiles, but a tardy group of mzungu tourists screwed up the timetable and we had to leave because three of us continued to the Ssese Islands. The journey back included a three-hour wait in Masaka while Philip was taking the Ssese group to a Lake Victoria port located 35 km to the south. That gives an idea of the condition of some roads.

While I was admiring the wild, Kaija had her own, much wilder, adventure on a WFP staff retreat in Jinja. The hotel, a quality establishment on the first mile of the Nile, burned down. As far as I know, nobody was injured, but it’s all over the front pages today. Kaija tells me people decided to leave the building when the ceiling started going snap-crackle-pop. It seems the fire begun in the wing that houses (surprise, surprise) the hotel sauna. The retreat (does that word not imply that you leave this kind of action behind?), however, goes on until tomorrow.

15:48

... and then they share what they have seen with their own kind, only to use it against you later on. 08:15

Living abroad, one always thinks of home differently. In the last one and a half years, a period I've spent mostly in foreign countries, Finland has certainly been in the headlines on a specific front: international comparisons of different societal measurables. First it was competitive ability, then transparency (lack of corruption), and now education (follow the links on the right to more detail). I don't know what to think of these first positions, but one thing does strike me as noteworthy: Finnish kids spend less time at school than children in any other industrialised country, and still the results come out like this. Perhaps talent, after all, is not simply 99 per cent perspiration, despite T. A. Edison's famous claim to the contrary.
11:56

They are everywhere. And they're watching you. 11:39

Suomalaiset ovat aattoihmisiä. Harvan juhlan viettoa jaksetaan odottaa itse juhlapäivään saakka. Niinpä tämän kaupungin sinivalkoiset kokoontuivat sunnuntaina aterioimaan itsenäisyyspäivän kunniaksi vuorokauden etuajassa. Harvoin saa kokea kaksi niin erilaista viitekehystä niin täydellisesti päällekkäin kuin silloin. Meillä oli yksinoikeus Fatboyz -ravintolan musiikkilaitteiston käyttöön (omistaja on suomalaisen Terhin amerikkalainen mies), ja niinpä Eppu Normaali pääsi kantautumaan vapaasti mustaan Kampalan iltaan. Rankempaakin tavaraa yritettiin kyllä tarjota…

Pääluku nousi ainakin viiteentoista, ja aterioinnin kesto jatkorupatteluineen venyi pöytäkunnan suomalaisuudesta huolimatta kunnon etelämaalaisiin mittoihin: saapumisesta poistumiseen reilut neljä tuntia. Eräät olivat nähneet kunnolla vaivaa. Nautimme hapankorppua sekä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan valmistettua glögiä pipareiden kera. Eihän helteen saa antaa häiritä traditiota. Suomalaisen väestöpohjan pienuus tuli myös jälleen todistettua: kahden ennakolta ventovieraan ihmisen kanssa löysimme helposti sosiaalisista verkostoistamme yhteisiä ystäviä. Muuten tapaamisesta jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi jonkinlainen pinnallinen, käänteinen kulttuushokki. Tuntui absurdilta, että tuollainen määrä iholtaan tutunvärisiä ihmisiä ilmestyy tässä kaupungissa vain jostain puhuen täysin tuttua kieltä. Ei sopinut lokaation habitukseen.

11:25

Our friends’ house suffered a cockroach attack a couple days ago. While the fighting was still raging on, ninety-five corpses were counted on the battlefield. Heaps more were found later in an underground bunker, which advanced chemical weaponry had hit hard. It was gruesome, I’m told.

(Perhaps I should not have read a book on the Winter War last week…)
13:13

Viime viikonloppuna meille sattui ensimmäinen pieni boda boda –onnettomuus. Nuori nainen nosti liikenneympyrässä varomattomasti kytkintä ja tööttäsi Kaijaa kuskaavan mopon kumoon. Onneksi vauhti oli liki nollassa ja tuloksena vain pari naarmua. Nyt Kaija saa lainaksi auton WFP:ltä, joten parin kuukauden sisällä Japanista toivottavasti saapuvaa omaa kaaraa odotellessa ei enää tarvitse ihan niin usein lähteä päänahka suhisten mopon kyytiin onneaan uhmaamaan.

13:11