Netti on tälläkin hetkellä ihan väärällään immeisiä, jotka odottavat intohimoinen sydän kurkussa, mitä minä milloinkin haluan sanoa. Luin juuri kyseisen faktan ikkunan takana pelehtivän oravan huulilta. Johan itsetunto koheni. No, täytyyhän toiveet täyttää ainakin jollain tasolla. Hohhoijaa, mitäs on mielessäni viime päivinä liikkunut. Muun muassa seuraavaa:

• Haaveilin brasilialaistasoisesta pallokosketuksesta ihailtuani keltapaitojen konstailua kentällä Confederations Cupin finaalissa. Vältin liiallista pelaajalistan vilkuilua, ettei alkaisi ihan huimata. Mättäisivät ensi vuonnakin maaleja samaan tahtiin.
• Juuri tällä hetkellä pähkäilen, miten käytän ensi viikon, jonka päätyttyä joudun lähettämään ison kasan väitöskirjatekstiä muutamallekin taholle. Saan postituksistani palautetta elokuun loppupuolella. Ikävä kyllä joudun väistämättä työstämään kyseisiä tekstejä myös tämän puolentoista kuukauden aikana, joten osa elokuisesta palautteesta saattaa mennä hukkaan. Kinkkistä.
• Kärsin pohjekrampista, joka iski sateisen hölkkäsession alkutaipaleella keskiviikkona. Jos jalka toimii, lähden huomenna kahden tunnin lenkille. Jos ei, en.
• Kirjoitan analyysiosiota, joka liittyy kulttuurisiin ja tilallisiin varaventtiileihin Paul Austerin tuotannossa. Enää pari sivua, ja ainakin kaksi kuukautta myöhästynyt luonnos viitosluvustani on valmis.
• Sain selvitettyä muutamia käytännön asioita tutkinnon sinetöintiin ja väitökseen liittyen. Samassa yhteydessä tajusin, ettei koko maailmassa ole ilmeisesti kymmentäkään tyyppiä, jotka sopisivat aivan varauksetta vastaväittäjäkseni vajaan vuoden päästä.
• Tuntuu hassulta intoilla tv-viihteestä, mutta tulipa nähtyä todella hyvä Teho-osaston jakso eilen. Moiseen draaman kaareen ja katharsikseen harvoin törmää. Traagiset ja koomiset elementit mainiossa tasapainossa. Perään tuli heti pieni antikliimaksi, kun Pelkokertoimessa syötiin matoja.

16:49