Kampalassa taas. Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että kykenen asumaan henkisesti parissa paikassa ikään kuin yhtä aikaa. Nopeat maisemanvaihdokset mantereelta toiselle auttavat moisessa. Kulttuurishokit ja uutuudenviehätykset laimenevat nopeasti, kun ei ole kyse ihan puhtaan tuoreista kokemuksista.

Autoomme murtauduttiin toissapäivänä. Kakkoskuskin puolen lukko hajotettiin sisääntuloa puuhatessa, mutta sisältä vietiin vain ikkunoiden avaamiseen käytettävät kytkimet paneeleineen. Korjaamolta soitettiin juuri, että korvaavien osien saamiseen menee muutama päivä, koska itseään kunnioittava mekaanikko ei viitsi ostaa varastettuja osia (joita ilmeisesti tarjotaan koko ajan - markkinoiden kauttahan tarve varkauksille syntyy). Ei ole ilmeisesti lainkaan harvinaista, että ihmiset ostavat takaisin itseltään varastettuja osia. Jotenkin sinänsä absurdissa järjestelmässä näkyy kapitalismi puhtaimmillaan: moraalia ja myytävien esineiden lähihistoriaa on turha pohtia. Kaikki tiivistyy vaihto- ja käyttöarvoon. Kun objekti vaihtaa haltijaa (omistaja ei jotenkin tunnu enää oikealta sanalta), sen esinekohtainen menneisyys lakkaa olemasta. Lähdetään puhtaalta pöydältä.

Systeemiä yritetään vastustaa polttomerkitsemällä esineitä: kaivertamalla auton peilejä rekisteritunnuksin, leimaamalla sarjanumeroita tavaroiden alakulmiin. Vastarinta ei kuitenkaan välttämättä saavuta tavoitteitaan: meiltä on viety kaiverretutkin peilit kahdesti. 11:09